Viikon viimeinen liikunnallinen suorite oli 10,15km (7:44 / 136) sauvakävelyä, alamäet hölkäten. Fiilis ok. Lenkillä mukana oli kaksi sykevyötä ja kaksi mittaria ranteissa. Samoja lukemia näytti koko ajan, yhden ylämäen juoksin sykettä nostaen vähän niinkuin toivoen että uudempi mittari alkais näyttää korkeampia lukemia mutta ei. Testasin jopa senkin että varmasti ottavat omasta vyöstään lukemat. Ei selittäny sekään nyt tätä.

Joo. Huomenna lepo. Taitaa mennä lähiajat nyt vaan sauvakävelyn, kuntopyörän ja kevyen lyllerryksen merkeissä. En vaan jaksa ymmärtää miten tämä nyt näin vaikeeksi meni. Syksyn reenit ei ollu mitenkään erityisen kovia, viime vuosiin nähden suurinpiirtein samalla teholla ja määrällä mentiin. Finlandiassa ensimerkkinä ei kulkenu puolikas yhtään, sitten pari seuraavaa viikkoa reenit sujui varsin hyvin kunnes alkoi sykkeet olla korkeella, tulin kuumeeseen ja jätin veteraani maran väliin. Sitten lähdinkin duunimatkalle Ruottiin pariksi viikoksi. Sieltä paluun jälkeen juoksu ei oo enää sujunu sitäkään vähää. Joku tässä nyt otti koville. Kokonaisuus lienee oikea vastaus. Ankara syksy töissä, jatkuvaa hektistä hetkistä kotona, ei vaan ehdi palautua kunnolla. No ei auta valittaa. Otetaan pohjan kautta ja täältä kun noustaan niin. Niin mitä. Juoksut jatkuu.