No niin. Kotona taas. Hooseeärrät, lintsit ja kylpylät nähty, siinä ohessa muutama Slovakian, Valko-Venäjän ja Kazakstanin lätkänpelaaja jotka majaili samassa hotellissa. Istuipa aamupalalla tänään viereisessä pöydässä muuan maailman parhaaksi puolustajaksikin tituleerattu Zdeno Chara. Iso ukko, söi vähemmän ku mä.

Jepjep. Päivän lenkki oli kotimaisemissa tehty kevyt vitonen oikein hyvällä fiiliksellä, lauantain HCR:stä on palauduttu aika hyvin, juoksussa ei tuntunu oikeestaan mitään aiheeseen liittyvää. 5km (5:00 / 146) oli numerot.

Mitäs siitä lauantaista sitten...Juoksuhan tuntui heti alusta lähtien varsin huonolta eikä lähteny sujumaan missään vaiheessa, jotenkin ei vaan saanu tehoa irti ittestään. Siihen kun lisätään tänhetken hölkkäkunto, raskaahko reitti ja loppuun tullut sama kipu mitä WMA:ssa niin tulos oli täysin noiden tekijöiden summa. Reeniä lisää vaan niin eiköhän se siitä vielä. Perushölkkien syketasot vauhtiin nähden on kuitenkin tippuneet tässä pikkuhiljaa kevään mittaan ja taustalla kun on iso kokemus ohjelmanlaatijana niin usko siihen että oikeaan suuntaan tässä ollaan menossa on aikalailla sata.

Joo, viimeviikon kilsat yhteensä 52,33. Huomenna jatketaan matkaa sopivanmittaisella kevyellä hölkällä. Elikkäs, mainiota viikkoa vaan ja silleen.

HCR kilsat vielä tossa alla. Kisahan on varsin mainio keväinen liikuntatapahtuma ja hieno kertakokemus.