Kolmen tunnin alitus maratonilla tapahtui meikäläisen osalta eilen lauantaina Tukholmassa. Kertakaikkiaan upee fiilis...

Tuuletukset oli siinä. Sitten eilisestä. Aamulla laivalla herätys noin kaheksan aikaan erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, ysiltä suhteellisen kevyt aamupala ja takaisin hyttiin makoilemaan. Matkaseurueen kauniimmat osapuolet lähti kaupunkiin kuluttamaan aikaa ja rahaa. Puolenpäivän aikoihin lähettiin Miksun kanssa kävelemään kohti lähtöaluetta, olo oli väsynyt ja jäykkä. Lisäksi päätä särki (jännityksestä?), eikä se helpottanu kuin vasta jossain viiden kilsan jälkeen. Kahdelta kajahti lähtölaukaus ja sännättiin juoksuun. Elimistö oli ihan totaalisen jumissa pari ekaa kilsaa ja tuntui siltä että tästä ei tuu tänään yhtään mitään. Siitä kuitenkin pikkuhiljaa juoksu aukes ja oma vauhti löytyi. Viimeisen vitosen alkaessa laskin että saan juosta pikkusen vajaa 5min/km vauhtia, silti alittaen tavoitteen joten annoin vähän tuskalle periksi enkä yrittäny ihan hampaat irvessä enää. Vajaa minuutin olis ehkä voinu puristaa. Maaliin tultiin ajassa 2:59:13 mikä on siis ennätys ja puolen vuoden projektin tavoiteajan REILU alitus... Kiitos Salla kannustuksesta ja mukanaolosta.

Vaikka matkalla ei sinänsä isompia murheita ollu, niin muutama asia pisti mietityttämään: Keli ei ollu kovin kuuma, varsinkaan varjopaikoissa, mutta silti yllätyin kuinka vähän hikoilin matkan aikana. Lisäksi iho oli kananlihalla melkein koko ajan. Urheilujuoma tuli parissa kohtaa takaisin suuhun saakka. Ja keskisyke ei noussu käytännössä ekan kympin jälkeen ollenkaan (kymppiin 170, koko kisa 171). Nesteen imeytymisongelmia? Niin tai näin, tässä ollaan nyt yhtä oman elämän tavoitetta rikkaampana, mikä tuntuu kyllä hyvältä.

Miksu viipyi käytännössä viimevuoden pohjilla matkalla vähän yli 4h, mitä täytyy kyllä ihmetellä. Sitkeä ukko. Onnittelut. Reissu oli hieno, meillä oli oikein hauskaa ja ensi vuodesta alettiin jo puhua...

Nyt pitää sitten asettaa uusi tavoite päiväkirjalle. Tämän kesän osalta ne on kyllä jo selkeät: puolikkaan ja kokonaisen ennätyksen rikkominen. Puolikasta yritetään Lakeus-maratonilla heinäkuun alussa ja kokonaista Finlandiassa syyskuun alkupuolella. Ensi kesälle asetetaan sitten syksyllä realistisen kova tavoite.

Nyt pari päivää lepoa, palataan hölkkäpuuhiin sitten kun reisistä on pahin lihaskipu hellittäny ja muutenkin kun alkaa tuntua siltä. Laitetaan tohon vielä muutama kuva omaksi iloksi. Notta näin.

Tossa dataa:

Vähä ennen laivalta lähtöä, mites se zippi nyt laitetaankaan. Niin ja Skyloneillahan mä sitten juoksin kuitenkin. Ajattelin että liian iso riski lähteä LunaRacereilla. Jätetään ne kympille ja puolikkaalle.

Toi jota peesailen, päästeli ikävän hajuisia narinoita joten annoin kaverin mennä (tämähän oli tärkee tieto)...

KTz oli (vaimon jälkeen) eka onnittelija. Kiitos Kosti vielä kerran ja toivotaan että pian pääset juoksun makuun.

Onnittelua ja maireutta...

Ja tossahan se meidän matkaseurue illallisella maratonfiiliksissä, Ansku, Salla, minä ja Miksu:

Ja lopulta se konjakki, tietenkin: