Joo, eilen käytiin siis Upin kanssa hölkkäämässä Rautaveden maraton. Hänelle eka (ja omien puheittensa mukaan vipa) maraton kulki pyöräilyn aktiiviharrastajalle kohtuullisen mukavaan aikaan 3:50:14. Tavoite oli hieman nopeampi, mutta puolimatkan paikkeilla alkoi askel painaa senverran että vauhti vähän hyytyi. Onnittelut Upi.

Keli oli aivan täydellinen, lähes tuuleton, aurinko paisteli ja lämpö pari astetta plussan puolella. Mutta olipa raskas reitti, paljon pitkiä mäkiä ja osa aika koviakin nousuja. Oma juoksu kulki jaksamisen suhteen ihan hyvin, mutta etureidet ja erityisesti niiden yläosat (joku koukistaja mikälie) oli aikalailla kipeenä jo puolessavälissä, lopussa todella kipeenä. Jalkojen kipu oli maalissa samanlaista kuin omaatäysiä hölkätyn maratoninkin jälkeen, eikä vaatteiden vaihto pukuhuoneessa tuntunu yhtään helpommalta. Selkeä ero oli kuitenkin se että sellasta fyysistä väsymystä ei ollu läheskään niin paljon. Varpaanjuuri oli ajoittain aika kipeän tuntuinen ja siellä 25km kohdilla kävi jo mielessä että täytyy lopettaa, mutta sitten kipu ihmeellisesti hellitti ja esimerkiksi nyt sillä osastolla on parempi tunne kuin aikaisemmin viikolla. Ihme vaiva sekin. Reidet on huomattavasti kipeemmät kuin aikaisemmilla maratoneilla, johtuu varmaan mäkisestä reitistä ja hieman omaan tahtiin hitaasta askeltamisesta. Ja pitkien lenkkien puutteesta tässä syksyllä.

No tulipas tarinaa. Hyvä reissu kokonaisuudessaan, muistutti siitä että maraton on maraton ja oli vauhti mitä tahansa, kevyttä lenkkiä siitä ei saa mitenkään.

Nyt parannellaan lihaskipua muutama päivä ja aletaan kevyellä hipsuttelulla pikkuhiljaa suuntaamaan katsetta kohti kesän alkua ja Tukholmaa. Eilen juostusta ajasta yritetään lohkaista mahdollisimman suuri osa pois, esim. tunti ja 15sek kävis hyvin... Kyllä kai tunnin pystyy puolessa vuodessa maraton-aikaa parantamaan kuka tahansa... Jep.

Upilla 40km takana ja hymy(?) vielä irtoo...