No niin, nyt kun on vähän fiilikset tasaantunu (harmitus on muuttunut ihan ok:ksi) niin laitetaanpa tänne vähän yhteenvetoa eilisestä Finlandia Marathonista ja jatkosuunnitelmista.

Aluksi faktaa: 3h alitus on kova juttu ja totuus on se, että mun kestävyys ei ole vielä sillä tasolla. Kaikki kolme maratonia mitkä olen nyt hölkännyt (kävelyvauhtia edelleen...), on menneet suurinpiirtein samalla kaavalla, puolikkaan (noin) ajat merkitty tuohon alle:

  • Finlandia syyskuu 2008: 1:36 / 1:40 (loppuaika 3:16:36)
  • VeteraaniMM Lahti elokuu 2009: 1:31 / 1:37 (loppuaika 3:08:06)
  • Finlandia syyskuu 2009: 1:30 / 1:36 (loppuaika 3:06:15)

Eli kuten näkyy, varsinkin kahdessa tänvuotisessa, vauhti on hidastunut  aika reilusti toisella puolikkaalla.

Lyhyesti eilisestä: Hölkkä meni alusta alkaen jotenkin väsyneen tuntuisesti, juoksu ei tuntunut missään vaiheessa helpolta. Vitoset suurinpiirtein näin: 21:46/21:30/20:55/21:17/21:35/22:12/22:41/23:41/viimeinen 2,2km 10:25. 32km meni vielä keskivauhdilla 4:19, viimeinen kymppi 4:40. Tämä tarkoittaa että talvella hölkätään reilusti pk-kilometrejä kevyellä vauhdilla. Ennätys tuli juostua, siihen on kai pakko olla tyytyväinen, mutta kyllä hampaankolot on täynnä tavaraa. Parannettavaa löytyy vähän joka saralla, valmistautumisesta vauhdinjakoon. Tuo loppuaika tuntuu kuitenkin nyt ihan ok:lta, varsinkin kun muistutan itseäni että nelisen vuotta sitten en olis jaksanu juosta viittä kilometriä yhteen menoon, painoakin oli 100+...

Jatkosta: Pari viikkoa mennään nyt ilman ohjelmaa, käydään lenkillä jos siltä tuntuu. Ohjelman olen merkinnyt alkavaksi lokakuun alusta ja tähtäin on Tukholman maraton kesäkuun alussa. Ja uhot päälle: Tukholmassa mennään alle 3 tuntia jos päästään talvi reenaamaan ilman ihmeempiä mutkia matkassa... Finlandia 2010 on varmasti myös ohjelmassa. Lisäksi jotain puolikkaita ja lyhyempiä kisoja kierretään, ehkäpä vielä tänä syksynä jos sopivia löytyy.

Tapasin muuten Uunon eilen, juoksi hienosti oman uuden ajan ennätyksensä puolikkaalla. Onnittelut Uuno !

Lisäksi, Takalan Miika otti sm-hopeaa maratonilla, se oli hieno juttu se.

Saatan tänne päiväkirjaan kirjoitella vielä jotain jos tulee mieleen eilisestä hölkästä tai muusta, mutta voipi olla että pidän taukoa myös tästä hommasta sen pari viikkoa. Nyt tytön kanssa leikkipuistoon nauttimaan syksyisen kuulaasta päivästä. Son moro.

Ai niin, kiitokset kaikille kannustajille, erityisesti Vaimolle, Anskulle, Miksulle ja Simolle. Kiitos.

Maalissa.

Vaimo vastassa, silmät vielä kiinni...

Kyllä se siitä...

Perhepotretti. Hymy ei vielä ihan irtoo...