Jep. Eilen tosiaan iltasella Paviljongin Pamaus jossa oli tarkotus sipasta kymppi omaakovaa. Oli muuten mainiosti järjestetty tapahtuma ja ensi vuonna lähden yrittämään uudelleen jos maisemissa olen. Tästä avauksesta osaa ehkä itseäni hieman fiksummat henkilöt päätellä että eilen ei maaliin saakka päästy. Nimittäin.

Alkuverkka 3,19km (5:16), sykemittaria ei ollu. Fiilis ihan ok. Pari avausvetoa päälle ja rennoin mielin lähtöön. Oli tarkotus lähtee sellasta hieman alle 4:30 vauhtia kun ei reittikään ihan pitävin ollu. Pari ekaa kilsaa meni suht helposti 4:18-4:20. Sitten Alban sillalta lasku Ylistönmäen puolelle ja alkoi yhtäkkiä tuntua raskaalta. Kädet ja jalat veti hapoille ja rintakehässä muljahteli. Mullahan on lisälyöntejä ollu läpi elämän mutta ei koskaan aiemmin rasituksessa. Nyt oli pakko hidastaa kun ei vaan pystyny juoksemaan kovempaa. Pätkän kävelin ja lopun hölkkäsin. Ei vaan rytmi tasaantunu. Paidan vaihto ja suosiolla päivystykseen. Siellähän se aattoilta menikin sitten rennosti maaten oikein mukavassa seurassa, kiitos vaan hoitohenkilökunnalle. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun joku tulee juoksutrikoissa. Syke naputti muutaman tunnin 120-150 erittäin epäsäännöllisesti ja erittäin epämiellyttävästi kunnes saatiin lääkkeellä normirytmiin kymmenen jälkeen. Diagnoosi eteisvärinäkohtaus ja ne lisälyönnit mitä aiemmin on ollu on kuulemma eri asia. Pari tuntia jouduin vielä makoilemaan seurattavana joten vuosi vaihtui juoksuvehkeissä. Mikäs sen parempi vaate juhlaan vai hä. On tää hieno laji.

Jepjep. Normaalia harrastamista voi jatkaa eikä lääkkeitä tähän tarvi ainakaan toistaiseksi syödä. Joten tänään aloitetaan uuden vuoden puuhastelut. Jos vaikka nappulattaren kanssa kävis kevyellä lenkillä ja pientä keskivartaloähinää päälle. Tämä sisuunnutti kuitenkin sen verran että joku ennätys tänä vuonna napsahtaa prkl. Notta.

Edustusasussa mennään joka paikkaan.

Käsivarsimansetti. Rantalihasten rakentelu alkaa näköjään tuottaa tulosta. Vai liittyykö tuo sittenkin painoon.